Olemme äititytär kaksikko Jyväskylästä, Keskisestä Suomesta. Koiraharrastuksemme juuret ulottuvat hamaan historiaan, ja matkalla on vaihdelleet niin ajat, koirat kuin harrastuslajitkin. 

Tarja on harrastanut isompia paimenia jo ennen tyttären syntymää, mutta ruuhkavuosien ajaksi koirallinen elämä oli jätettävä. Tytär ei puolestaan antanut periksi lemmikin ruinaamisissaan, ja niin tauon jälkeen perheeseen tuli jälleen nelijalkainen ystävä, kiinanharjakoira Vili, Saanan 10 vuotis synttärilahjaksi. Vilistä Saana haaveili itselleen mahtavaa harrastuskoiraa, jonka kanssa sukeltaa koiramaailman syövereihin, ja sellaisen sai - ei tosin ehkä ihan niin helppoa, ihanaa ja paimenkoiramaista ystävää kuin oli haaveillut, mutta tärkeän ystävän kuitenkin. 
Harrastukset Vilin kanssa jäivät epävirallisille tasoille, sillä siitä kasvoi vähän rotutovereistaan eroava yksilö. Erittäin voimakkaalla resurssiaggressiivisuudella varustettu, 10cm ylikorkea pirulainen jonka mielenkiinnon kohteet olivat varastetut asiat ja nartut. Sitkeästi kuitenkin harrastimme ja touhusimme niin tokoa, koiratanssia kuin agilityakin, ja Vilin kastroinnin jälkeen harrastaminen oli toisinaan jo aika mukavaakin. 

Vilin ollessa muutaman vuoden vanha, tuli perheellemme hoitoon silkkiterrieri Manta (Bombix Moren Dies Natalis), joka oli palautunut kasvattajalleen sijoituskodista. Mantan viikonlopun hoitoreissu kesti lopulta sitten 15 vuotta, ja on tarjonnut aikamoisen matkan - Manta on näinollen kantanarttumme, koira josta kaikki alkoi silkkiterrierin saralla.

Paimenten maailmaan Saana pääsi sukeltamaan v. 2009, kun hankki ensimmäisen oman paimenensa, partacollien. Bordereihin oli tutustuttu ja ihmisten kanssa ystävystytty jo hyvä tovi ennen tätä, mutta opiskelujen yhteydessä kyti ajatus, ettei borderi opiskelijoiden kimppakämpissä ole välttämättä hyvä juttu. Näinpä päädyttiin partacollieen - valitettavasti Sohvin harrastuskoiran ura tössäsi jo hyvin nuorena luuston ongelmiin ja voimakkaaseen ääniarkuuteen. Sohvin kanssa keskityttiin siispä pitämään nivelet kunnossa ja käymään näyttelyissä, ja arjessa hän on kunnostautunut maailman helpoimpana ja kilteimpänä koirana.

Ensimmäinen borderi talouteen tuli alkuvuonna 2011. Se oli aikuinen uros Tomy Unkarista, ja lähdettiin matkaan saatesanoin "Näitä en kyllä kasvata, otan vain harrastuskaverin itselleni". Näin ollen ensimmäiset Tel Quessir borderit näkivät päivänvalon 2013, kun meille tuli Unkarista aikuinen narttu jalostuslainaan vuodeksi...